Maailman arvostetuimpiin romaanikirjailijoihin kuuluva Fjodor Dostojevski ei ole niitä kaikkein helpoimpia luettavia. Tarkan psykologisen kuvauksen lisäksi kunnioitusta herättää jo hänen klassikkoteostensa pelkkä koko. Rikos ja rangaistus selviää suomeksi vajaassa 700 sivussa ja Karamazovin veljekset puolestaan vievät tilaa lähes tuhannen sivun verran. Tiiliskiviromaaneista voi siis aivan täydellä syyllä puhua.
Mikään pakko ei ole kuitenkaan heti hypätä syvään veteen, sillä Dostojevskiin tutustumisen voi aloittaa myös hieman kevyemmin, ainakin mikäli pelkkiä sivumääriä katsotaan. Hänen hyvin omakohtainen romaaninsa Pelurit on pituudeltaan vain parisataa sivua, joten luku-urakasta selviää lyhyemmälläkin pinnalla.
Venäjänkielinen Pelurit ilmestyi vuonna 1867 eli vain vuoden Rikos ja rangaistus -romaanin jälkeen. Kirja kertoo nuoren kotiopettajan Aleksei Ivanovitsin kamppailusta rakkauden ja pelihimon kynsissä. Taustalla on kirjailijan oma peliriippuvuus ja onneton rakkaussuhde.
Dostojevski tutustui rahapeleihin Saksan ja Ranskan hienoilla kasinoilla, joiden pohjalta hän loi myös romaaninsa tapahtumapaikan Roulettenburgin kaupungin kasinoineen. Tuohon aikaan pelaajia eivät houkutelleet casinobonukset vaan näiden suosittujen kylpyläpaikkojen sosiaalinen elämä. Niihin virtasi hienostoa eri puolilta Eurooppaa ja koko maailmaa nauttimaan parantavista vesistä ja pelien jännityksestä. Ehkä tänä päivänä samanlaista jännitystä ja samantyyppisiä elämyksiä saavat ne pelaajat, jotka kännykkä edessään googlettavat hakutermin suosittuja kasinoita netissä.
Saatuaan pelikärpäsen pureman Dostojevski ajautui lopulta velkoihin. Niistä selvitäkseen hän ajautui vielä suurempaan uhkapeliin: Hän lupasi velkojensa maksuna röyhkeänä tunnetulle kustantajalleen kirjoittaa romaanin kuukaudessa. Mikäli kirja ei valmistuisi, kustantaja saisi oikeudet hänen teoksiinsa yhdeksäksi vuodeksi. Apunaan näppärä pikakirjoittaja, josta myöhemmin tuli hänen vaimonsa, Dostojevski sai tehtävän valmiiksi 26 päivässä, ja Pelurit oli syntynyt.
Kirjan perusidea oli kytenyt kirjailijan mielessä jo vuonna 1863. Tuolloin hänen ensimmäinen kasinovierailunsa Wiesbadenissa oli päättynyt niin huonosti, että hän oli joutunut jopa panttaamaan kellonsa, kuten hän veljelleen kirjoittaa. Näistä katkerista sitruunoista Dostojevski puristi oman mottonsa mukaisesti myös jotain hyvää, sillä hän kertoo ystävälleen hahmotelleensa uuden uhkapelaamista käsittelevän romaaninsa.
Vaikka kirjailija kuvasi romaanissaan hyvin tarkasti pelaamista ja pelaajan sielunmaisemaa, omaa pelaamistaan hän ei kokemuksesta huolimatta saanut aisoihin. Nykyään peliriippuvuudesta syytetään milloin pelien liian helposta saatavuudesta, milloin siitä, että kasinot jakavat ilmaiskierroksia ilman talletusta ja milloin mainonnasta. Dostojevski on hyvä esimerkki siitä, ettei ulkoisilla tekijöillä ole paljoakaan pelihimon kanssa tekemistä. Hän jatkoi pelaamistaan ja häviämistä. Hän anoi vaimoaan lähettämään kotimatkaa varten matkarahaa, jotka hän edelleen pelasi ja hävisi. Jopa oman talvitakkinsakin hän antoi pantiksi pelimerkkejä vastaan. Vasta ensimmäisen poikansa synnyttyä kirjailija jätti kasinot ja ruletin taakseen.
Suomeksi Pelurit on käännetty peräti kolmesti. Varhaisin käännös vuodelta 1907 on Hanna Pispan ja on nimeltään Pelaaja. Toinen suomennos Pelurit on Juhani Konkan käsialaa vuodelta 1959, ja uusin käännös kirjasta saatiin vuonna 2009 Olli Kuukasjärven kynästä. Kuukasjärven suomennos kantaa nimeä Peluri — Nuoren miehen muistiinmerkintöjä.
Kirjaa löytyy mukavasti useammastakin antikvariaatista. Kirjoitushetkellä divareissamme saatavana on 22 kappaletta, joista 20 on Juhani Konkan varhaisempia suomennoksia. Hirveä investointikaan romaani ei ole, sillä hinnat vaihtelevat painoksen ja teoksen kunnon mukaan 5 – 40 euroon.
Aina yhtä ajankohtainen Pelurit on kiinnostanut muidenkin alojen taitelijoita. Kirjasta on tehty mm. useita näyttämösovituksia ja kuunnelmia ja Sergei Prokofjev on säveltänyt siitä jopa oopperan.