Divarit.comin tämänkertainen lukuvinkki koskee kolme vuosikymmentä sitten ilmestynyttä kovakantista, noin A4-kokoista kirjaa Pelin syke ei sammu — Erillispainos Raha-automaattiyhdistyksen historiikista 1938–1988. Se on eräänlainen jatko-osa, tai päivitys, teokselle *Pajatso ja kansanterveys, jonka Raha-automaattiyhdistys julkaisi täytettyään 50 vuotta vuonna 1988. Edellä mainitut teokset ilmestyivät paljon ennen Internetiä, joten niissä ei käsitellä juuri lainkaan virtuaalisessa muodossa tarjottavaa rahapeliviihdettä, kuten nettikasinoita tai niiden tarjoamia non sticky bonukset -paketteja.
Pelaajat vaihtuvat, mutta peli jatkuu, todetaan teoksen johdannossa.
Edelliseen sitaattiin voisi laittaa täydennykseksi, että myös pelit vaihtuvat. Pelin syke -teos on ymmärrettävästi RAY-painotteinen, mutta ennen siihen siirtymistä voi lukija löytää itsensä aikamatkalta. Teos nimittäin johdattaa lukijansa ajassa tuhansien vuosien takaisesta menneisyydestä askel askeleelta, luku luvulta, aina 1990-luvulle asti. Teos tarjoaa kiehtovia katsauksia menneisyyteen, suoranaista nippelitietoa, kuten sen, että arpakuutio lienee onnenpelivälineistä vanhin:
Rahapelien alkuperästä tiedetään toki jotain. Arkeologisissa kaivauksissa on löydetty piirroksia ja kaiverruksia erilaisista pelitilanteista. Pelivälineinä on niiden mukaan useimmiten käytetty luunappuloita. Niistä on sittemmin kehitetty arpakuutio eli noppa. Intiasta ja nykyisin Irakin alueelta on löydetty noppia, joiden iäksi on arvioitu lähes 5000 vuotta. Myös Pohjois- ja Etelä-Amerikan esihistoriallisista haudoista on löydetty samantapaisia kuutioita. Noin 1500 eKr. arpakuutioon keksittiin silmäjärjestelmä, jossa vastakkaisten sivujen silmien summa on seitsemän. Tämä järjestelmä on yhä käytössä. Entisaikaan pelaajat uskoivat, että jumalat ohjasivat arpakuutiota. Jotkut yrittivät petkuttaa jumalia kuormittamalla kuutioita eri tavoin, mutta useimmat olivat sitä mieltä, että nopan aineeseen kajoaminen oli pyhäinhäväistys.
Arpaakuutioiden eli noppien kautta päädytään loogisesti pelikorttien pariin, mutta sitä ennen on keksittävä paperi! Arpakuution tapaan myös pelikorttien juuret ulottuvat kauas. Mutta päinvastoin kuin arpakuutio kortit ovat aikojen kuluessa muuttaneet muotoaan hyvin paljon. Pelikorttien kantamuotona pidetään kuvioituja keppejä. Kuten noppaa niitäkin heitettiin maagisin rituaalein ja tuloksista ennustettiin tulevaisuutta. Varhaisimpia tällaisia välineitä, joissa on pelikorteille tunnusomaisia piirteitä, ovat korealaiset ’taistelutabletit’. Nämä viivoittimen malliset, puusta tehdyt ’pelikortit’ oli kuvioitu molemmin puolin. Etupuolella oli eri maita ja lukuarvoja, kääntöpuolella sulka. Sen jälkeen kun kiinalaiset keksivät paperin 200 eKr.–200 jKr., alkoivat he käyttää sitä myös korttien valmistukseen. Korealaisilta omaksuttiin korttien muoto ja kuviointi. Myöhemmin kiinalaiset kehittivät omat, maita esittävät piirroksensa, jotka pohjautuivat rahojen kuviointeihin. Tiettävästi vanhin säilynyt pelikortti on löydetty Kiinan Turkestanista. Kortti on peräisin 1000-luvulta jKr., ja sitä kutsutaan Punaiseksi Kukaksi.
Näin 113-sivuinen Jukka Kortelaisen teos kulkee aikasta ja paikasta eteenpäin siirtyen menneisyyden Kiinasta lähes meidän aikojemme Suomeen. Paljon palstatilaa on annettu rahapelien Suomeen saapumiselle ja lainsäädännön kehittymiseen, sekä Raha-automaattiyhdistyksen asemaan. Aivan teoksen loppuvaiheilla on pari kappaletta verrattain lyhyeksi jääneestä RAY-hankkeesta, Täyspotista. Täyspottia voidaan pitää nykypäivänä eri puolilta maata löytyvien Pelaamojen edeltäjänä. Teos kertoo ajoista, jolloin maailma oli hidastempoisempi ja monin tavoin yksinkertaisempi. Rahapelaaminen ei juuri muuta vaatinut kuin kolikkokukkaron, jossa lantteja, ja puukuorisen pelilaitteen. Pelaajan ei tarvinnut tutustua esimerkiksi sellaiseen rahavinkkiin, jota kutsutaan ”non sticky bonukseksi”. (Se tarkoittaa, että nettikasinolla pelataan bonuksista huolimatta ensin omalla rahalla, jolloin pelaajan ei tarvitse huolehtia yleensä tiukoista bonusehdoista koskien kierrätysvaatimuksia ja muuta sen sellaista.)