Artikkelia päivitettiin viimeksi .
On jotain erityistä siitä hetkestä, kun käsi löytää hyllyltä kirjan, jonka nimen tietää – mutta jota ei ole koskaan odottanut löytävänsä. Divari on paikka, jossa aika hidastuu, pöly tuoksuu historialta ja jokainen selaus saattaa johtaa pieneen löytöön. Se on harrastus, intohimo ja joskus aivan rehellinen riippuvuus.
Suomalaiset divarit ovat elossa – ja ne voivat hyvin. Fyysisten liikkeiden rinnalle on kasvanut verkossa toimiva antikvariaattikulttuuri, jossa kirjoja, levyjä ja erikoisuuksia vaihdetaan kädestä käteen ympäri maan. Divarit.com kokoaa nämä kaikki yhteen – niin fyysiset liikkeet kuin verkkomyynninkin.
Vastaus on yksinkertainen: epävarmuus. Et tiedä koskaan, mitä löydät. Ehkä 1970-luvun scifi-romaani, jonka kannessa on raketti ja lupaus paremmasta huomisesta. Ehkä vanhan mummon reseptikirja, täynnä käsinkirjoitettuja marginaalimerkintöjä. Ehkä levy, jonka sininen etiketti kertoo, että se on parempi kuin muistat.
Tämä sama epävarmuuden viehätys yhdistää divariharrastajia moniin muihin ajanvietteisiin. Ei ole sattumaa, että moni kirjanystävä tykkää myös kokeilla onneaan verkossa – vaikkapa käymällä ajoittain netticasino-sivustoilla, jossa jännitys syntyy samasta odottamisen tunteesta: mitä seuraavaksi tapahtuu? Molemmat perustuvat siihen pieneen adrenaliinin pisteeseen, kun tulos on vielä auki.
Kokenut divarin kanta-asiakas tuntee liikkeen hyllyjärjestyksen ulkoa. Hän tietää, minkä päivänä uudet erät tulevat. Hän on jutellut myyjän kanssa Dostojevskin kohtalonkäänteistä ja väitellyt siitä, onko Agatha Christien paras teos Suistuneen ilmajunan arvoitus vai jokin muu.
Divari on paikka, jossa ihmiset kohtaavat kirjojen kautta. Sama henki löytyy nettidivareista ja alan foorumeilta, joissa vaihdetaan vinkkejä, tehdään tarjouksia ja ihastellaan harvinaisuuksia. Digitaalisuus ei ole tappanut kirjakulttuuria – se on siirtänyt sen uuteen paikkaan.
Divarin sielun tiivistää yksi lause: ”Tiesin, etten tarvitse tätä. Mutta löysin sen.” Juuri tässä piilee harrastuksen ydin. Ei kukaan mene divariin hakemaan jotain tarkkaa – tai jos menee, löytää jotain aivan muuta ja vie sekin kotiin.
Vanhoissa kirjoissa on jotain, mitä uusissa ei ole: historia. Edellisen lukijan korostukset, postikortti kirjanmerkkinä, omistuskirjoitus vuodelta 1962. Jokainen kirja on pieni aikapolku jonkun toisen elämään.
Suomalaiset divarit – niin fyysiset kuin verkossakin toimivat – pitävät elossa tätä perinnettä. Ne ovat paikkoja, joissa kirja saa toisen elämän, lukija löytää uuden aarteen ja joskus – juuri sopivasti – sattuma tekee töitä sinun puolestasi.
Ja se on paras tarina, minkä divari voi kertoa.